Ehkä taikuutta, ehdottomasti feminiinistä voimaa
Syyskuu ei ole lukemiskuu. En ole edistynyt oikein vapaa-ajan enkä tenttilukemisen kanssa. Jälkimmäinen huolestuttaa vähän enemmän, mutta yritän kerätä itseäni.
Ongelma on pitkälle sijainnut siinä, etten löytänyt uutta luettavaa. Yritin pitää vähän taukoa kauhusta ja tutuista kirjailijoista. Vaan spefiä kaipasi mieleni joka tapauksessa, mutta listoilta ei tahtonut löytyä mitään kiinnostavaa. Lopulta Storytel viimein suvaitsi armahtaa minua lisäämällä kokoelmaan jotain, mitä olin kuumotellut kirjakaupoissa jo pidemmän aikaa.
Maria Turtschaninoff: Maresi. Punaisen luostarin kronikoita (2014)
5h 8min
Olen lukenut Turtschaninoffilta aikaisemmin teoksen Helsingin alla, joka ei tehnyt mitään kummempaa vaikutusta. Muistan myös, että yritin jossain vaiheessa lukea Anachéa, mutta se jäi tuntemattomasta syystä kesken. Kokonaisarvio siis ennen Maresia luokkaa "meh". Storytelin esittelyteksti väittää, että Anaché ja Punaisen luostarin kronikat sijoittuvat samaan universumiin, mutta en ikävä kyllä pysty näitä kahta itse linkittämään sen tarkemmin.
Mainittu saarella sijaitseva luostari toimii turvapaikkana ja tietotaidon keskuksena eri puolilta maailmaa tuleville naisille ja tytöille. Vaikka lukija todennäköisesti alun ja lopun välillä unohtaa koko asian, tarinaa kirjoittaa oman silminnäkijätodistuksensa pohjalta ylös päähenkilö Maresi, joka on lähetetty luostariin pakoon oman kotimaansa nälänhätää. Maresi kertoo 13-vuotiaana todistamistaan tapahtumista, jotka saavat alkunsa, kun luostariin saapuu uusi tyttö Jai, joka pakenee patriarkaalista tyranniaa.
Maresi on varsin perinteinen YA-päähenkilö: uhrautuvainen, utelias ja varmaan pari muuta U:lla alkavaa adjektiivia, joita en väsyneenä keksi. Normaalia kaavaa on onnistuttu kuitenkin rikkomaan muun muassa sillä, että vaikka Maresi onkin vielä noviisi eikä luostarin sisar, hän on asunut luostarissa jo pitkään, ja tarinan maailma avautuu, kun hän opettaa jo tuntemansa käytännöt ja asiat Jaille. Tarinan lyhyyden ja rajatun näkökulman vuoksi melkein koko muu hahmokaarti jää väkisin vähän etäiseksi, mutta siitä huolimatta Maresin läheiset suhteet muiden noviisien ja sisarten kanssa on kuvattu onnistuneesti. Ilahduin jostain syystä erittäin paljon siitä, että tarinan luostari painottaa oppimista ja rakkautta kurin ja niuhotuksen sijaan. Vaikka sisarten sekaan mahtuu muutama tiukkapipo, Maresin kuvaus luostarista viihtyisänä ja turvallisena tuntuu uskottavalta.
Teoksen elokuvaoikeudet ostettiin pari vuotta sitten ja mikäli kyseinen elokuva joskus aikoo tulla ulos, maailma on parempi naulata täsmälleen oikein. Maresin universumi on mahdottoman mielenkiintoinen, joten lienee pakko lukea myös Naondel pian. Kuten sanottu, tarinan pituus ei ole hääppöinen, ja Maresin näkökulma on hyvin rajattu, mutta luostarin tarkan kuvauksen lisäksi myös ympäröivästä maailmasta on ripoteltu paljon mielenkiintoista tietoa. Muutamat fantasian laiskuussynnit on myös onnistuttu välttämään: eri maista tulevat puhuvat alun perin eri kieliä, ja yhteiskunnallinen tilanne esimerkiksi naisten aseman suhteen vaihtelee eri puolilla maailmaa.
Alkuäidin uskonto on myös todella mielenkiintoinen ja odotan, että Naondel toivon mukaan kertoo siitä lisää. Myönnän, alkupuolella olin unohtaa, mitä tyylilajia oikein luetaan, sillä tarina vähitellen hiipii "maybe magic, maybe mundane" -meiningeistä selkeämmäksi fantasiaksi. Mielestäni varsin tehokkaasti, kun uskomukset ja myytit hitaasti saavat tosipohjaa. Juoni sai myös välillä varsin synkkiä käänteitä ja paljastuksia, usein liittyen patriarkaalisen kulttuurin ongelmiin. Suurin osa miehistä, jotka tarinassa nähdään, ovat aikamoisia mulkvisteja, mutta mitä voi odottaa tyypeiltä, jotka väkisin änkevät saarelle, jolle eivät ole tervetulleita?
Tulen aivan varmasti lukemaan kaikki Punaisen luostarin kronikat, käsittääkseni kolmannen osan on tarkoitus ilmestyä aivan näillä hetkillä. Ja ehkä tässä on myös annettava Anachélle uusi mahdollisuus. Sitä Maresi-elokuvaa odotellessa.
Ongelma on pitkälle sijainnut siinä, etten löytänyt uutta luettavaa. Yritin pitää vähän taukoa kauhusta ja tutuista kirjailijoista. Vaan spefiä kaipasi mieleni joka tapauksessa, mutta listoilta ei tahtonut löytyä mitään kiinnostavaa. Lopulta Storytel viimein suvaitsi armahtaa minua lisäämällä kokoelmaan jotain, mitä olin kuumotellut kirjakaupoissa jo pidemmän aikaa.
Maria Turtschaninoff: Maresi. Punaisen luostarin kronikoita (2014)
5h 8min
Olen lukenut Turtschaninoffilta aikaisemmin teoksen Helsingin alla, joka ei tehnyt mitään kummempaa vaikutusta. Muistan myös, että yritin jossain vaiheessa lukea Anachéa, mutta se jäi tuntemattomasta syystä kesken. Kokonaisarvio siis ennen Maresia luokkaa "meh". Storytelin esittelyteksti väittää, että Anaché ja Punaisen luostarin kronikat sijoittuvat samaan universumiin, mutta en ikävä kyllä pysty näitä kahta itse linkittämään sen tarkemmin.
Mainittu saarella sijaitseva luostari toimii turvapaikkana ja tietotaidon keskuksena eri puolilta maailmaa tuleville naisille ja tytöille. Vaikka lukija todennäköisesti alun ja lopun välillä unohtaa koko asian, tarinaa kirjoittaa oman silminnäkijätodistuksensa pohjalta ylös päähenkilö Maresi, joka on lähetetty luostariin pakoon oman kotimaansa nälänhätää. Maresi kertoo 13-vuotiaana todistamistaan tapahtumista, jotka saavat alkunsa, kun luostariin saapuu uusi tyttö Jai, joka pakenee patriarkaalista tyranniaa.
Maresi on varsin perinteinen YA-päähenkilö: uhrautuvainen, utelias ja varmaan pari muuta U:lla alkavaa adjektiivia, joita en väsyneenä keksi. Normaalia kaavaa on onnistuttu kuitenkin rikkomaan muun muassa sillä, että vaikka Maresi onkin vielä noviisi eikä luostarin sisar, hän on asunut luostarissa jo pitkään, ja tarinan maailma avautuu, kun hän opettaa jo tuntemansa käytännöt ja asiat Jaille. Tarinan lyhyyden ja rajatun näkökulman vuoksi melkein koko muu hahmokaarti jää väkisin vähän etäiseksi, mutta siitä huolimatta Maresin läheiset suhteet muiden noviisien ja sisarten kanssa on kuvattu onnistuneesti. Ilahduin jostain syystä erittäin paljon siitä, että tarinan luostari painottaa oppimista ja rakkautta kurin ja niuhotuksen sijaan. Vaikka sisarten sekaan mahtuu muutama tiukkapipo, Maresin kuvaus luostarista viihtyisänä ja turvallisena tuntuu uskottavalta.
Teoksen elokuvaoikeudet ostettiin pari vuotta sitten ja mikäli kyseinen elokuva joskus aikoo tulla ulos, maailma on parempi naulata täsmälleen oikein. Maresin universumi on mahdottoman mielenkiintoinen, joten lienee pakko lukea myös Naondel pian. Kuten sanottu, tarinan pituus ei ole hääppöinen, ja Maresin näkökulma on hyvin rajattu, mutta luostarin tarkan kuvauksen lisäksi myös ympäröivästä maailmasta on ripoteltu paljon mielenkiintoista tietoa. Muutamat fantasian laiskuussynnit on myös onnistuttu välttämään: eri maista tulevat puhuvat alun perin eri kieliä, ja yhteiskunnallinen tilanne esimerkiksi naisten aseman suhteen vaihtelee eri puolilla maailmaa.
Alkuäidin uskonto on myös todella mielenkiintoinen ja odotan, että Naondel toivon mukaan kertoo siitä lisää. Myönnän, alkupuolella olin unohtaa, mitä tyylilajia oikein luetaan, sillä tarina vähitellen hiipii "maybe magic, maybe mundane" -meiningeistä selkeämmäksi fantasiaksi. Mielestäni varsin tehokkaasti, kun uskomukset ja myytit hitaasti saavat tosipohjaa. Juoni sai myös välillä varsin synkkiä käänteitä ja paljastuksia, usein liittyen patriarkaalisen kulttuurin ongelmiin. Suurin osa miehistä, jotka tarinassa nähdään, ovat aikamoisia mulkvisteja, mutta mitä voi odottaa tyypeiltä, jotka väkisin änkevät saarelle, jolle eivät ole tervetulleita?
Tulen aivan varmasti lukemaan kaikki Punaisen luostarin kronikat, käsittääkseni kolmannen osan on tarkoitus ilmestyä aivan näillä hetkillä. Ja ehkä tässä on myös annettava Anachélle uusi mahdollisuus. Sitä Maresi-elokuvaa odotellessa.
Ei kommentteja:
Jos on sanomista, sano asiallisesti.