Kroppa ei ole kaverisi

Omassa kehossani on välillä vikaa, mutta yleisesti ottaen olen onnekseni pysynyt perusterveenä ja sairastun harvoin kunnolla. Toista on kroonisesti kipeällä kaverillani, jonka koko elämä on kehokauhua. Koin itse viimeksi lievää kauhua kokiessani kummallisia oireita, jotka myöhemmin onnistuin tunnistamaan närästykseksi. Joudun kuitenkin etsimään vahvempia tunteita epäsuorassa muodossa (ja koska Finncon jätti suosituksen mieleeni).

Artemis Kelosaari & Shimo Suntila (toim.): Tämä jalka ei ole minun: kauhuja omasta kehosta (2017)
218 s.


En ole kovin kokenut novellien lukijana, täytyy myöntää. Pyritään kuitenkin sanomaan jotain jokaisesta. Kokoelmaan on mahtunut mukaan 13 novellia, joiden suolana on otsikon mukaisesti body horror eli kehokauhu. Ei todellakaan niitä kauhun alalajeja, joita suostuisin visuaalisena esityksenä kovin helposti katsomaan. Kehokauhu on ällöä ja ihon alle syöksyvää (pun not intended): ikinä ei ole turvassa, kun oma ruumis kääntyy mieltä vastaan. Ja vierestäkin katselu tekee pahaa.

Ajattelin sanoa ainakin pari sanaa jokaisesta novellista. Kyseessä on taas kerran kirja, jota olen lukenut hyvin pätkittäisesti, joten sisältö on sen mukaista.


Katri Alatalo: Tämä jalka ei ole minun

Nimikkonovelli, jossa päähenkilöä vaivaa "vieras jalka", jonka hän aikoo sahata irti. Huomasin lukiessani haluavani hyppiä eteenpäin, sillä meininki kävi sen verran ällöttäväksi, kun jalan sahaamisen valmistelua ja toimenpidettä käydään läpi yksityiskohtaisesti. Todella vaikuttavasti kirjoitettu, hyi olkoon.

Anni Nupponen: Lisko

Päähenkilöön asennetaan nanoteknologian keinoin lisko, joka kulkee ympäri elimistöä ja tarjoilee mielenkiintoisia apuja työntekoon. Asentajan talossa kuitenkin majailee kissan tavoin käyttäytyvä nainen, joka herättää huolta. Novelli toi mieleen jonkinlaisen dehumanisaatiopornon (kyllä, ihmiset kirjoittaa sellaistakin) ja aiheutti erittäin iljettävät vibat. Karmiva.

Frida Maria Pessi: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie

Tiiviydessään kuolema auto-onnettomuudessa ja siirtyminen sen jälkeiseen "elämään" äärimmäisen kivuliaasti. Jouduin tarkistamaan, että tästäkö siinä oli kyse. En muista kyseisestä novellista paljon mitään.


Jussi Katajala: Kappaleina

Teleporttaus on vaarallista, sillä saatat hajota kappaleiksi ja kasoiksi jauhoa. Saatat. Ja jatkat siitä huolimatta elämääsi ihan mukavasti. Yksi niistä tapauksista, jotka tanssivat huvittavan ja hirvittävän rajalla. Vähän nauratti lukiessa, mutta ajatus itsessään aika kauhea.


Artemis Kelosaari: Älköön mikään koskaan muuttuko

Päähenkilö hirttäytyy vahingossa omassa talossaan ja tarkastelee kuolemansa jälkeen mätänemistään. Toinen novelli, joka oli pääasiassa hauska, makaaberin kuvaston huolehtiessa kuitenkin kehokauhun läsnäolosta. Päähenkilö on myös kunnon muutosvastainen ihmisvihaaja, kaikkea muuta kuin samaistuttava ja erittäin hauska seurattava.


Lucilla Lin: Paratiisin siemen

Älä syö asioita puutarhasta, jonka läheisyydessä on käyty kemiallista sotaa. Niin ne mutantit syntyvät. En oikein saanut tästä kiinni, eikä tarina jäänyt kauhean hyvin mieleeni.


M. A. Tyrskyluoto: Rakastaja

Kertoja on onnistunut saamaan jostain omituisen kuoren. Joka irrottautuu. Kokoelmassa oli useampi hyvin seksuaalinen novelli. Tämä oli yksi niistä, aika hyvällä maulla muotoiltua selfcestiä(?).


Eero Korpinen: Peter Smithin päiväkirjasta

Tutkijan päiväkirja, sulkeutumista syrjäiseen paikkaan kollegojen kanssa, tavoitteena tutkia parasiittisientä ja sen tarttumista koeotuksiin. Tiede on vaarallista. Lyhyet päiväkirjamerkinnät ovat parhaita, kertojan ääni miellytti, joskaan tarinan kulku ei ollut mitään uutta ja mullistavaa.


Rimma Erkko: Boris Kuolematon

Kuolleet herätetään väkipakolla friikkisirkuksen vetonauloiksi, mukaan lukien miekkoja kroppansa läpi pujottava Boris Kuolematon ja hänen (ex?-)rakastajansa. luurankomies Edgar. Myönnän, että tätä lukiessa minun oli aavistuksen vaikea pysyä mukana, enkä oikein syttynyt. Toinen hyvin seksuaalinen tapaus.


Janos Honkonen: Eläimet huutaa, ihmiset ei huuda

Sijoitusklubihuijari joutuu hammaslääkäriin. Monta, monta kertaa. Päästessään kirurgiaan vastassa on yllätys. En ole koskaan ollut erityisen hammaslääkäripelkoinen (koska yleensä olen tuntenut lääkärin), mutta hampaisiin liittyvät kauhuskenaariot ovat tuttuja. Ja koko tarina on erittäin tehokasta ja erittäin inhottavaa hammaskauhua nupit kaakossa.


Shimo Suntila: Siemenpussit

Meteoriitti aiheuttaa sairauksia. Jotka iskevät kiveksiin. Kirjoitustyyli on aika hauska, idea karmea ja absurdi. Kiukkuinen poliisi on tällä kertaa nainen. "Nuhaiselta sirkkeliltä kuulostava modeemi" on ehkä hienoin kuvaus mistään vähään aikaan. Saattaa aiheuttaa painajaisia maskuliiniset genitaalit omistaville.


Anu Korpinen: Yön labyrintti

Marsissa sikiöt ovat vakava asia, ja kloonattu nainen valitaan ensimmäiseksi uuden sukupolven synnyttäjäksi (tai sitten ei). Idea alkaa kuitenkin vaikuttaa entistä huonommalta, kun se pääsee toteutusvaiheeseen. Muistin, miksi en halua lisääntyä, vaikka skenaarionuoli osoittaakin vahvasti scifi-päätyyn. Poimin raskauskauhun lisäksi myös erittäin kuumottavaa kauhua liittyen siihen, kun joku muu kontrolloi ja päättää omasta kropasta. Ajankohtaista luettavaa näin vaihteeksi uudelleen heränneen aborttikeskustelun aikaan. 


Markus Koskimies: Lihan himo

Jostain löytyy herraskannibaaleja palveleva ravintola. Epäilemättä Tokyo Ghoul -universumista, tai sitten se on joku Darth Oranssin tai yhden prosentin uusi idea rikkaille ihmisille, jotka ovat jo hankkineet kultaiset hanat kaikkiin asuntoihin ja haluavat nyt syödä toisensa. Ja itsensä. Juuri niin ällöä ja överiä kuin miltä kuulostaa.


Kokonaisuudessaan ällöä, välillä hauskaa ja välillä todella kauhistuttavaa. Yön labyrintti nousi ehkä suosikikseni, kun taas Lisko tunki eniten ihon alle (pun somewhat intended). Ei herkkävatsaisille, mutta muuten lukemisen arvoista.