Keinotekoisia naamoja, sydämiä ja unia
On tullut aika. Nimittäin Finnconin. Tajusin perjantaina, että se järjestetään ihan naapurissa ja ohjelmakartta vaikutti lupaavalta (niinkin paljon, että missasin YA-luennon, koska päälle meni kauhupaneeli...), joten livuin paikalle. Sieltä inspiroituneena kuittasin perjantain kirjoituksellisen nollapäivän raapustamalla ekstratehokkaasti sekä lauantain että sunnuntain.
Perjantaina onnistuin lisäksi viimein lukemaan loppuun erään teoksen, jonka olen maininnut aiemmissa postauksissa monet kerrat.
Laura Lam: False Hearts (2016)
384 s.
Kirja kulkeutui käsiini joululahjana, jota olin pyytänyt. Olin Worldconissa kuuntelemassa useampaakin paneelia, joihin Laura Lam osallistui ja kirjagooglauksen perusteella iski tunne, että nyt voisi olla mielenkiintoista luettavaa tiedossa.
False Hearts on cyberpunk-trilleri, joka sijoittuu tulevaisuuden San Franciscoon. Tarinan keskiössä ovat mystisessä Mana's Hearth -kultissa kasvaneet siamilaiset kaksoset Taema ja Tila, jotka terveysongelmien seurauksena pakenivat teini-ikäisenä kultista ja heidät erotettiin viimein toisistaan. Yhtenä iltana Tila saapuu Taeman luo verisenä ja kauhuissaan, pian hänet pidätetään murhasta. Ensimmäisestä siviilin vuosikymmeniin tekemästä murhasta lähes rikoksettomassa kaupungissa. Pelastaakseen sisarensa Taema suostuu omaksumaan Tilan henkilöllisyyden ja soluttautumaan poliisin agentiksi tutkimaan rikollisjärjestö Ratelia ja näiden levittämää Verve-huumetta. Verve on muunnelma yleisesti käytetystä Zeal-huumesta, joka sallii ihmisten toteuttaa unissaan fantasioitaan turvallisesti ilman häiriötä yhteiskunnalle. Soluttautuessaan Ratelin piiriin Taema yrittää paitsi pelastaa Tilan, myös selvittää, mitä niin mielenkiintoista sisko on saanut selville, että on tietoisesti hankkiutunut lähelle Ratelia.
Kerronta vuorottelee Taeman ja Tilan välillä: Taemaa seurataan jokapäiväisiä toimintoja ja missiota myöten, Tila puolestaan kirjoittaa takaumahenkisesti kaksosten menneisyyttä ylös vankilasellissä. Tila jää tästä syystä aavistuksen etäiseksi, mutta kyseessä on selvästi tietoinen valinta: juonen kääntyillessä Taema kyseenalaistaa monet kerrat, tunteeko siskoaan enää lainkaan, kun he eivät ole toisissaan enää kiinni - kirjaimellisesti. Aiemmin salaisuuksia ei ollut mahdollista pitää. Taema on paitsi kauan kaipaamani biseksuaali naisprotagonisti, myös todella miellyttävä päähenkilö. Ainakin alkuun ulkona kaikesta, mutta fiksu ja kykenevä toimimaan. Myös Taeman työpartneri, undercover-poliisi Nazarin on ihanan virkistävää vaihtelua kyynisiin ja kusipäisiin poliisisetiin, joita on dekkarit täynnä.
Tunnustan, etten ole aikaisemmin lukenut cyberpunkia. Tykkään kovasti estetiikasta, mutta kuullut varoitukset scifin kovuustasosta eivät kauheasti houkuttele: olen scifi-lukijana vasta aloittelija pysytellessäni enemmän fantasian puolella ja kaiken lisäksi vielä kärsimätön. Kuitenkin minulla oli muutamia ennakkokäsityksiä genrestä ja hyvin monta cyberpunk-elementtiä tarina luettavakseni tarjoaakin: ulkonäön helppo ja todella radikaali muokkaaminen, kummalliset fantasiahuumeet, suoraan aivoihin ladattava tieto, implantit eri tarkoituksiin ja niin edelleen. Mikään elementeistä ei ole tarinassa vain koristeena, vaan ne tehdään onnistuneesti juonelle tarpeellisiksi. Lam rakentaa maailman uskottavasti: tulevaisuuden San Francisco on kiinnostava, värikäs ja näennäisen rauhallinen, mutta pinnan alla kuohuu. Kävisin vierailulla, voisin jäädä asumaan, jos onnistuisin pysymään erossa vääristä piireistä.
False Hearts kulkee varsin sopivaa tahtia, ehkä hieman jäin keskivaiheilla odottelemaan enemmän toimintaa. Luin tätä aika lailla pätkissä, aikaa saattoi kulua välissä paljon, mutta tapahtumat jäivät sen verran hyvin mieleen, että oli helppo nostaa kirja käteen uudelleen ja jatkaa ilman kertailua. Loppufiilikseni on niin positiivinen, että tahdon lukea myös viime vuonna ilmestyneen, samaan universumiin sijoittuvan itsenäisen jatko-osan.
Heti, kun saan sen käsiini. Ja kun olen tarkistanut ne kaikki muut lukusuositukset, jotka poimin Finnconista mukaan.
Perjantaina onnistuin lisäksi viimein lukemaan loppuun erään teoksen, jonka olen maininnut aiemmissa postauksissa monet kerrat.
Laura Lam: False Hearts (2016)
384 s.
Kirja kulkeutui käsiini joululahjana, jota olin pyytänyt. Olin Worldconissa kuuntelemassa useampaakin paneelia, joihin Laura Lam osallistui ja kirjagooglauksen perusteella iski tunne, että nyt voisi olla mielenkiintoista luettavaa tiedossa.
False Hearts on cyberpunk-trilleri, joka sijoittuu tulevaisuuden San Franciscoon. Tarinan keskiössä ovat mystisessä Mana's Hearth -kultissa kasvaneet siamilaiset kaksoset Taema ja Tila, jotka terveysongelmien seurauksena pakenivat teini-ikäisenä kultista ja heidät erotettiin viimein toisistaan. Yhtenä iltana Tila saapuu Taeman luo verisenä ja kauhuissaan, pian hänet pidätetään murhasta. Ensimmäisestä siviilin vuosikymmeniin tekemästä murhasta lähes rikoksettomassa kaupungissa. Pelastaakseen sisarensa Taema suostuu omaksumaan Tilan henkilöllisyyden ja soluttautumaan poliisin agentiksi tutkimaan rikollisjärjestö Ratelia ja näiden levittämää Verve-huumetta. Verve on muunnelma yleisesti käytetystä Zeal-huumesta, joka sallii ihmisten toteuttaa unissaan fantasioitaan turvallisesti ilman häiriötä yhteiskunnalle. Soluttautuessaan Ratelin piiriin Taema yrittää paitsi pelastaa Tilan, myös selvittää, mitä niin mielenkiintoista sisko on saanut selville, että on tietoisesti hankkiutunut lähelle Ratelia.
Kerronta vuorottelee Taeman ja Tilan välillä: Taemaa seurataan jokapäiväisiä toimintoja ja missiota myöten, Tila puolestaan kirjoittaa takaumahenkisesti kaksosten menneisyyttä ylös vankilasellissä. Tila jää tästä syystä aavistuksen etäiseksi, mutta kyseessä on selvästi tietoinen valinta: juonen kääntyillessä Taema kyseenalaistaa monet kerrat, tunteeko siskoaan enää lainkaan, kun he eivät ole toisissaan enää kiinni - kirjaimellisesti. Aiemmin salaisuuksia ei ollut mahdollista pitää. Taema on paitsi kauan kaipaamani biseksuaali naisprotagonisti, myös todella miellyttävä päähenkilö. Ainakin alkuun ulkona kaikesta, mutta fiksu ja kykenevä toimimaan. Myös Taeman työpartneri, undercover-poliisi Nazarin on ihanan virkistävää vaihtelua kyynisiin ja kusipäisiin poliisisetiin, joita on dekkarit täynnä.
Tunnustan, etten ole aikaisemmin lukenut cyberpunkia. Tykkään kovasti estetiikasta, mutta kuullut varoitukset scifin kovuustasosta eivät kauheasti houkuttele: olen scifi-lukijana vasta aloittelija pysytellessäni enemmän fantasian puolella ja kaiken lisäksi vielä kärsimätön. Kuitenkin minulla oli muutamia ennakkokäsityksiä genrestä ja hyvin monta cyberpunk-elementtiä tarina luettavakseni tarjoaakin: ulkonäön helppo ja todella radikaali muokkaaminen, kummalliset fantasiahuumeet, suoraan aivoihin ladattava tieto, implantit eri tarkoituksiin ja niin edelleen. Mikään elementeistä ei ole tarinassa vain koristeena, vaan ne tehdään onnistuneesti juonelle tarpeellisiksi. Lam rakentaa maailman uskottavasti: tulevaisuuden San Francisco on kiinnostava, värikäs ja näennäisen rauhallinen, mutta pinnan alla kuohuu. Kävisin vierailulla, voisin jäädä asumaan, jos onnistuisin pysymään erossa vääristä piireistä.
False Hearts kulkee varsin sopivaa tahtia, ehkä hieman jäin keskivaiheilla odottelemaan enemmän toimintaa. Luin tätä aika lailla pätkissä, aikaa saattoi kulua välissä paljon, mutta tapahtumat jäivät sen verran hyvin mieleen, että oli helppo nostaa kirja käteen uudelleen ja jatkaa ilman kertailua. Loppufiilikseni on niin positiivinen, että tahdon lukea myös viime vuonna ilmestyneen, samaan universumiin sijoittuvan itsenäisen jatko-osan.
Heti, kun saan sen käsiini. Ja kun olen tarkistanut ne kaikki muut lukusuositukset, jotka poimin Finnconista mukaan.
Ei kommentteja:
Jos on sanomista, sano asiallisesti.