Epäaikuinen lukija (eli jonkin sortin book tag)

23.4. Kirjan ja ruusun päivä. William Shakespearen, William Wordsworthin, Miguel de Cervantesin ja Romano Scarpan kuolinpäivä. Ja allekirjoittaneen syntymäpäivä. Tämän täytyy olla jonkin tason merkki.

Syntymäpäivänä - etenkin, kun täyttää kaksikymmentäyksi ja nousee viralliseen aikuisstatukseen (henkisestä puolesta lienee tarpeen keskustella) - on lupa ajatella itseään tavallista enemmän ja harjoittaa jonkinlaista itsereflektiota. Tai sitten vain tehdä parinkymmenen kysymyksen kirjatagi, jonka ryöstää Goodreadsista ja kääntää omalle kielelleen, lisäten loppuun muutaman oman kysymyksen. Saattavat kiinnostaa vain kaltaisiani kyberstalkkereita, mutta itse tykkään kaikenlaisista tageista kovasti. Joten katsotaanpa.

1. Kuinka monta kirjaa sarjassa on liikaa?

Kun tarina, joka oltaisiin voitu ratkaista kolmen kirjan aikana oli venytettävä viiteen. Tai jos kyseessä on sarja, jonka osat eivät ole suoria jatko-osia toisilleen (esim. monet dekkarisarjat) ja tarinat alkavat toistaa itseään. Me ollaan nähty se raaka murha jo 8 kertaa, keksi uusi verse tai keskity kerrankin vaikkapa mielenkiintoiseen sivuhenkilöön.

2. Mielipide cliffhangereista?

Nyt on muuten paha, sillä en oikeastaan keksi yhtäkään kunnon esimerkkkiä. Pakko kai tylsästi vastata, että jos cliffhanger on hyvin kirjoitettu ja sopii tarinan rakenteeseen, en vastusta.

3. Kovakantinen vai pokkari?

Kovakantisissa on oma ihana viehätyksensä, mutta olen huomannut päätyväni ostamaan useammin pokkareita. Kukkaroystävällisempiä ja mahtuvat paremmin käsilaukkuun. Pitäisi muutenkin kuljettaa kirjoja mukana useammin ja mennä lukemaan jonnekin. Ehkä minustakin saisi sillä tavalla muokattua ulkoilmaihmisen.

4. Lempikirja?

Tähän on aina yhtä vaikea vastata. Varsinkin, kun siitä on tosi pitkä aika, että mikään teos olisi herättänyt kovin intensiivisen reaktion. Aina on kuitenkin mainittava Seita Parkkolan ja Niina Revon Jalostamo, jos ei muuten, niin ihan vaan siksi, että se teki niin suuren vaikutuksen yläasteikäiseen itseeni ja on vaikuttanut paljon myös omaan kirjoitustyyliini. Ja on se Tuntsa myös hyvä, vaikka elitistipuoleni ärsyyntyykin siitä, että sen fanikuntaan kuuluu niin paljon sotarunkkaajia. 

5. Inhokkikirja?

Tähänkin on hankala vastata mitään, koska haluaisin väittää, etten lue huonoja kirjoja. Huonoin, jota olen koskaan erehtynyt lukemaan on geneerisesti 50 Shades of Grey. Yleisellä tasolla inhoan kirjoja, joissa tapahtuu liian vähän, kuvaus yksinkertaisesta tekemisestä venytetään aukeaman mittaiseksi ja jossa ei ole mielenkiintoisia henkilöitä.

6. Kolmiodraamat, hot/not? 

Ei. En muista lukeneeni yhtäkään kolmiodraamaa, joka ei olisi vaikuttanut tarpeettomalta ja turhalta filleriltä. Yleensä pari on jo käytännössä muodostettu ja kolmannen pyörän kiskominen mukaan tuntuu täysin pakotetulta ja siltä, että kirjoittajalta loppuivat ideat kesken tai sopimuksessa vaadittiin kahta ehdokasta hypen rakentamiseksi. Hyväksyn "kolmiodraaman" vain, jos se päättyy polyamoriseen ratkaisuun. Jota en ikävä kyllä ole vielä nähnyt.

7. Viimeisin kirja, jota et vain pystynyt viimeistelemään?

Alan Bradleyn Sweetness at the Bottom of the Pie (suomalaisittain Piiraan maku makea). Saattoi johtua siitä, että luin sitä englanniksi ja Bradleyn kirjoitustyyli on yllättävän työlästä luettavaa. Vilkaisen luultavasti käännöstä, jos aion suoda tälle uuden mahdollisuuden.

8. Kirja, jota luet tällä hetkellä?

Laura Lamin False Hearts, jonka aloittamista uhkailin viime postauksessa. 

9. Viimeisin kirja, jota suosittelit jollekin toiselle?

Varmaan se Lumikko ja yhdeksän muuta, koska loppuarvioni edellisessä blogipostauksessa oli positiivinen. Ja taisin sitä äidille ihan suositella.

10. Vanhin lukemasi kirja (julkaisuvuosi)?

Jaa.a... koska pitkän matkan muistini ei keksi mitään vanhempaa luettavaa, niin sanotaan nyt, että se oli Gustave Flaubertin Bibliomania (1837).

11. Uusin lukemasi kirja (julkaisuvuosi)?

Se taisi itse asiassa oikeasti olla Kevätuhrit (2016). Ostin tuoreena, luin kahdessa vuodessa. 

12. Suosikkikirjailija?

Vastaan tähän, kun olen hänet löytänyt.

13. Kirjojen ostaminen vai lainaaminen?

Lainaaminen on halvempaa, sitten kun joskus jaksaisi vaeltaa kirjastoon asti (ja lukea ensin alta pois hyllyyn kerääntyneet kirjat).

14. Kirja, jota kaikki muut rakastavat, mutta josta et pidä?

Joudun varmaan taas vetämään esiin Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Vanha postaus kertoo tarkemmin, mutta lyhyesti: kyseinen teos ei vastannut odotuksiani lainkaan ja en koe vetävän kirjoitustyylin korvaavan tarinan puutteita.

15. Kirjanmerkit vai taitetut sivunkulmat?

Myönnän taittelevani kulmia lähes aina. Mikä on harmi, sillä omistan hyvännäköisiä kirjanmerkkejä. 

16. Kirja, jonka voit aina lukea uudelleen?

Potterit, etenkin ensimmäinen, viimeinen ja neljäs.

17. Onnistuuko lukeminen taustamusiikin kanssa?

Helposti. Saattaa välillä jopa vaatia sitä. 

18. Yksi vai monta näkökulmaa?

Riippuu hieman tarinasta. Olen viime aikoina alkanut kaivata etenkin fantasia- ja dystopiakirjallisuuteen enemmän näkökulmavaihtelua, mikä voisi mm. auttaa maailman rakentamisessa huimasti.

19. Luetko kirjan yhdeltä istumalta vai monen päivän aikana?

Yleensä venyy pidemmälle aikavälille, johtuen keskittymiskykyni lyhyydestä.

20. Kolme tropea, joita haluat nähdä enemmän?

1) Erilaisia seksuaalisia suuntauksia edustavat hahmot. En muista koskaan lukeneeni selkeästi polyamorisista tai aseksuaaleista hahmoista. Olisi myös joskus kiva nähdä biseksuaaleja muissakin kuin antagonistin rooleissa.
2) Rejected Apology. En ole itse kovin anteeksiantavaista tyyppiä, jos minua kohdellaan huonosti, ja ärsyynnyn herkästi hahmoista, jotka saavat välittömästi kaiken perseilynsä anteeksi yhden nätin eleen takia, joka ei todellakaan hyvitä kaikkea, mitä on tullut tehtyä. Voisiko se itsekäs mies, joka ei halunnut tehdä työtä parisuhteen ylläpidon eteen, kerrankin jäädä yksin?
3) Antipahis. Etenkin sellainen, joka tarkoittaa pohjimmiltaan hyvää (ainakin jossain määrin), mutta metodit ovat kyseenalaiset. Toimii myös antisankarina. 

21. Kolme tropea, joita et halua enää nähdä?

1) Bury Your Gays. Itsestäänselvä.
2) Disney-konflikti: juoni koostuu pelkistä väärinymmärryksistä, jotka kumpuavat siitä, että päähenkilö jättää jotain tärkeää kertomatta muille tai valehtelee. Tylsää, kulutettua ja turhauttavaa, koska kukaan ei oikeasti ole näin sysipaska kommunikoija!
3) Tylsä hajuton ja mauton borderline-alkoholisti miesprotagonisti. Arvon herrat kirjailijat, ei teidän tarvitse niin paljoa heijastella itseänne päähenkilöihin.

Tagien päätteeksi perinteenä on aina haastaa joku. Haastan tämän lukeneet tekemään kyseisen tagin, vaikka sitten kommenttiboksissa. Tai linkkaamaan sinne tulokset. Haluaisin näkemyksiä muilta etenkin kahteen viimeiseen kysymykseen, jotka kehittelin itse.

Nyt voisi mennä syömään vähän kakkua.