Naiset, (jalka)vaimot, sisaret

Keväällä ei koskaan ehdi lukea mitään. Tai no, jotain. Kandikirjallisuutta muun muassa.

Nyt kandi on palautettu. Kesätyö on saatu (viime tipassa, mutta en ole näin onnekas ollut koskaan aiemmin). Valtaistuinpeli on luettu. Viisi vuotta aloittamisen jälkeen. Arviota ette saa. Ja monta kuukautta kestänyt kuuntelu on saatettu loppuun. Arvion saatte.

Maria Turtschaninoff: Naondel. Punaisen luostarin kronikoita (2016)
12h 2min

Helmet.-haaste:
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
29. Kirjassa nähdään unia


Naondel on esiosa Maresille, jonka arvio löytyy täältä, ja seuraa punaisen luostarin perustaneiden naisten tarinaa. Luostarin alkusisaret tulevat kaikki eri maista, ja heitä yhdistää ainoastaan se, että he ovat päätyneet Karenokoin visiiriksi nousevan Iskanin haaremiin. Luottamus naisten välille syntyy hitaasti vuosien aikana, ennen kuin tilaisuus pakoon tarjoutuu.

Tarina alkaa karenokoilaisen rikkaan perheen vanhimman tyttären Kabiran kertomana, joka matkustaa pääkaupunkiin maustemarkkinoille perheensä kanssa  ja tapaa ruhtinaan puutarhassa visiirin pojan Iskanin, johon ihastuu nopeasti. Iskan vierailee perheen luona useita kertoja, pitäen yllä jännitystä, onko tämä aikeissa pyytää vaimokseen Kabiraa vai tämän nuorinta siskoa Lehania (keskimmäinen jää pitkälti huomiotta). Kabira, joka on koulutettu suojelemaan perheen tiluksilla sijaitsevaa salaperäistä voimanlähdettä, Anjia, päätyy paljastamaan lähteen salaisuuden Iskanille. Arvatkaa, kuinka hyvä tämä päätös oli.

Kuten arvata saattaa, Iskan osoittautuu täyspaskojen ihmisten liiton puheenjohtajaksi, ja salaisuuden selvitessä valjastaa Anjin voimat omaan käyttöönsä. Suojellakseen itseään ja pikkusiskoaan Kabira päätyy Iskanin vaimoksi, käytännössä glorifioiduksi orjaksi. Vuosien aikana Iskan tuo eri puolilta maailmaa ensin pääkaupungin palatsiin, ja myöhemmin Ohaddiniin Kabiran perheen vanhoille tiluksille rakennettuun uuteen palatsiin uusia jalkavaimoja, joista monet nousevat myös näkökulmahahmoiksi kertomaan oman tarinansa.

 Maresia lukiessani suosikkiasioitani kirjassa oli sen mielenkiintoinen maailma, ja sama meininki jatkuu tässä vielä parempana. Naondelin maailma ja eri maat kulttuureineen rakentuvat pienten,  mielenkiintoisten yksityiskohtien kautta, eikä mikään kuulosta infodumppaukselta, joten kuvaukseen on todella helppo upota. Varsinaiset fantasiaelementit ovat esillä enemmän heti alusta lähtien, mutta selvästi kuuluvat samaan universumiin. Voimanlähteisiin perustuva magia kuulostaa ainakin jossain määrin samalta kuin luostarissa harjoitettu, uskontoon perustuva voimankäyttö. Ainoa toinen yliluonnollinen elementti näyttäisi olevan yhden jalkavaimon, Orseolan, kyky nähdä ja hallita muiden unia,

Naondel on huomattavasti aikuisempi teos kuin Maresi, eikä vain siksi, että on reippaasti pidempi. Maresi sisälsi pari viittausta seksuaalisen väkivallan uhkaan, Naondelissa se ei jää vain uhkailuksi eikä edes määrällisesti vähäiseksi. Molemmat teokset ovat naiskeskeisiä, oleelliset mieshahmot voi Naondelissakin laskea melkein yhden käden sormilla. Kerrankin näin päin. Ja arvostan suuresti sitä, että kirjassa on kuvattu, kuinka paljon naisen yhteiskunnallinen asema voi vaihdella eri kulttuureissa.

Lienee tarpeen lukea Maresin voima myös vähän ajan päästä.