Kuolleita taiteilijoita romantisoimassa (ja possukastia vääntämässä)

Tragedia iski heti alkuvuodesta: hyvin minua suurimman osan lukiosta ja koko tähänastisen yliopistoaikani palvellut iPod hajosi. Jos jotain positiivista tästä on löydettävä, niin se, että nyt on melkein pakko kuunnella tilalle äänikirjoja.

Vuoden ensimmäinen selätys kuului viime vuoden tulokkaisiin, ja sai minut melkein palaamaan romantiikkaan.

Niina Mero: Englantilainen romanssi (2019)
10h 14min

Helmet-haaste:
25. Kirjassa ollaan saarella
45. Esikoiskirja

Englantia ihannoiva ja 1800-luvun kirjailijoista kiinnostunut ja graduaan vääntävä Nora saa kutsun unelmamaahansa: sisko(puoli) Heli on menossa paikallisen aatelismiehen kanssa naimisiin, ja Nora nyitään kaasoksi, halusi hän tai ei. Perillä odottaa Helin tulevan suvun hulppea kartano, mysteeri näiden kadonneesta toisesta pojasta, ja joukko kiinnostavia miehiä... joista ainakin osa saattaa olla avuksi myös gradun tekemisessä romantiikan kirjailijoista ja näiden kuolemakäsityksistä.

Meininki on siis sekoitus romantiikkahuttua ja englantilaismysteeriä... ja mausteena ovat päähenkilön makaaberi kiinnostus kuolemamerkkeihin sekä tatuointeihin. Ja uteliaisuus sekä kyvyttömyys lukea sosiaalisia tilanteita. Noralla välillä lipsuu typeryyden puolelle muutama ajatusketju, mutta suurimmaksi osaksi hän on oikein miellyttävä protagonisti. Siskon kanssa on etenkin alussa jännitteitä, mutta ai että kun ihanaa, ne jopa puhutaan auki, ja asioista pystytään keskustelemaan! Helin miehen Markin perhekin osoittautuu ensivaikutelmaa syvemmäksi tapaukseksi.

Ja koska kyseessä on tosiaan myös romanssi, kuten nimestä joku tosi tarkkasilmäinen voi ehkä päätellä, miesvaihtoehtoja on oltava useampi kuin yksi. Ensimmäinen esiteltävä mies on platonisesti rakas ystävä ja mysteeriapulainen, kotipuolen tatuoija. Englannissa Noralle tulevat sen sijaan tutuksi puutarhureileva varakreivi Matthew sekä kirjakaupan Dorian. Teoksen romantiikka on mukavan draamavapaata siinä mielessä, että mitään älytöntä perseilyä ei jouduta katselemaan. Ja myös sivupari Heli ja Mark ilahduttaa tasaisuudellaan.

Olen itse ehkä enemmän Skotlanti-ihmisiä, etenkin viime syksyn Edinburgh-reissun jälkeen, mutta teoksen englantilaisestetiikka on hyvin toteutettua, Nora kiinnittää huomiota juuri niihin seikkoihin joihin minäkin kiinnittäisin, jos pääsisin Oxfordissa käymään. Myös mysteeri - Markin veljen Jamesin katoaminen ja tämän kummallinen taiteilijaluonne - on hyvin rakennettu. Ei ehkä se kaikkein omaperäisin ja ennalta-arvaamattomin, mutta toisaalta sellainen on myös yliarvostettua. Jos joku toimii, sitä kannattaa käyttää.


Ihan hyvä alku vuoden lukemiselle. Vaan mitäs seuraavaksi? Suosituksia?


Btw, vihjailin joskus muinoin jostain jännästä tulevasta jutusta, ja nyt homma on sen verran pitkällä, että viitsin asiasta enemmän sanoa: Ollaan nimittäin kaikessa hiljaisuudessa nauhoiteltu pienen määrän verran rakkaan Venin kanssa "podcastia". Lainausmerkit, koska kyseinen tekele vaati seurakseen myös videomuotoa. Englanninkielinen tekeleemme tulee kuultavaksi/katsottavaksi, kunhan se on editoitu kuntoon. Lisää siis tiedossa myöhemmin. Ja kuten arvata saattaa, tullaan puhumaan mm. kirjoista, piirretyistä, videopeleistä ja fanfictionista...