Multiversumin sateenkaarinoidat astuvat Lyceumiin
Nyt on lokakuu. Spoopy season ja niin edelleen. Aleksis Kiven päivä meni ohi. En ole lukenut Kiveä. Luin hypetettyä fantasiaa.
Magdalena Hai: Kolmas Sisar (2018)
21h 22min / 557 s.
Helmet-haaste:
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
Kuka ei ole jo kuullut viime vuoden nuorten Finlandia-palkintoehdokkaasta? Älkää valehdelko siellä.
Kolmas sisar lähtee liikkeelle Royaumen hiipuvalta planeetalta, jolla ei ole aurinkoa. Elämää pitävät ikiyössä yllä revontulet. Royaumea asuttavat noidat, jotka valvovat portteja, joiden läpi kulkee multiversumissa kaikenlaisia matkaajia. Valtakuntaa hallitsevat kaksi kuningatarta, Samettilinnan musta noita Minuit sekä Kristallipalatsin valkea noita Aube. Noitien elämää määrittävät näiden laulut: laulu määrittää noidan mahdin (paikallinen termi voimalle) luonteen ja rajat sekä tämän paikan yhteiskunnassa. Mustan noidan tytär Lune on jo laulunsa saanut: vähänoita, jonka mahti on vain pientä. Omaa kohtaloa ei ole kuitenkaan aika surkutella, kun on aika juhlia sielunsisarta. Valkean noidan tytär Ciel on Lunen kanssa vielä läheisempi kuin yksikään potentiaalinen verisisar voisi olla, ja Cielin mahti on voimakasta. Vaan rituaalin aikana käy ilmi, ettei Cielillä ole laulua lainkaan. Edellinen lauluton noita sai aikaan lähes koko Royaumen tuhon, joten vastedes kaikki tämän kaltaiset on määrä sulkea ikuiseen vankeuteen.
Cielin on paettava, ja Lune tietenkin lähtee mukaan. Musta noita Minuit lähettää heidät Maahan, ja oppaaksi sekä turvaksi sitoo Lunelle familiariksen, kissan nahkaan vangitun demonin, jonka Lune nimeää Loiriksi. Maassa tyttöjä odottaa ajassa ja tilassa matkustava koulu Lyceum ja kummallinen, Rehtoriksi kutsuttu parviälyllinen paimen, joka saa noitien lajissa aikaan allergisen reaktion. Lyceum toimii kouluna ja turvapaikkana monien muiden maailmojen olennoille, joita Maassa saatettaisiin hieman katsoa kieroon, mutta joukkoon on myös eksynyt joitakin ihmisiä. Lune ja Ciel tutustuvat etenkin kolmeen Quinnen veljekseen: vastuullinen, rehtorin sihteerinä työskentelevä Adam, sydäntensärkijä Niemann sekä nuorin Karlo, joka aloittaa koulunkäynnin samaan aikaan noitien kanssa. Tyttöjen seikkaillessa maassa näiden äidit juonivat toisiaan vastaan Royaumen palatseissa. Onko Ciel todella lauluton noita? Valkealla noidalla on syynsä epäillä, ja hän tahtoo tyttärensä takaisin.
We stan gay witches. Tai pan, oikeammin ja jos ihan tarkoiksi mennään. Rakastuin välittömästi myös kirjan maailmaan: lähes tuhoutuneeseen Royaumeen, jossa revontulet korvaavat auringon, maan ajassa matkaavaan kouluun joka on samalla tietoinen olento, ulottuvuuksien tienristeyksenä toimivaan cafe Chaokseen. Ja tutkittavaa jää vielä tuleviin kirjoihin useita. Teos on kuitenkin nimetty Royaumen aikakirjoista ensimmäiseksi, mikä tarkoittaa, että jatkoa on tulossa. Odotan mielenkiinnolla, millaista, sillä Kolmannen sisaren tarina pääsee mielestäni lopussa varsin nättiin pakettiin ja tuntui minusta siltä, että seuraava seikkailu joko kertoo täysin eri henkilöistä tai liittyy ensimmäiseen varsin ohuesti. Mutta tämä jää vielä nähtäväksi.
Pidin kovasti sekä Lunen että Cielin hahmoista, sekä myös Aube ja Minuit oli rakennettu taitavasti moniulotteisiksi henkilöiksi. Varsinainen hahmokaarti on varsin laaja, mutta ydinryhmä on pieni, joten monet jäävät lähinnä taustalle. Myönnän muuten, että Niemann kävi alkuun hermoilleni ja olisin kerrankin kaivannut sitä, että paha poika ei saisi ihan kaikkea haluamaansa lopussa. Joskin hahmosta löytyi myös syvyyttä ja hän tarjoili hyviä tarinankäänteitä.
En muuten ole onnistunut lukemaan ainuttakaan kirjasta kertovaa tekstiä, joka ei käyttäisi termiä "mangamainen" tai "mangahenkinen". Se taisi tarkoittaa muutakin kuin kansikuvaa, sillä löysin tarinasta useita animetropeja tai ainakin sellaisia tarinanosia, joita olen kyseisessä mediumissa tottunut näkemään. On koulupukuja, on multiversumia, on avatareja kummallisemmille olennoille, on slice-of-life -tyyppisempiä pätkiä...
Onkin ollut ikävä fantasiaa.
Magdalena Hai: Kolmas Sisar (2018)
21h 22min / 557 s.
Helmet-haaste:
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
Kuka ei ole jo kuullut viime vuoden nuorten Finlandia-palkintoehdokkaasta? Älkää valehdelko siellä.
Kolmas sisar lähtee liikkeelle Royaumen hiipuvalta planeetalta, jolla ei ole aurinkoa. Elämää pitävät ikiyössä yllä revontulet. Royaumea asuttavat noidat, jotka valvovat portteja, joiden läpi kulkee multiversumissa kaikenlaisia matkaajia. Valtakuntaa hallitsevat kaksi kuningatarta, Samettilinnan musta noita Minuit sekä Kristallipalatsin valkea noita Aube. Noitien elämää määrittävät näiden laulut: laulu määrittää noidan mahdin (paikallinen termi voimalle) luonteen ja rajat sekä tämän paikan yhteiskunnassa. Mustan noidan tytär Lune on jo laulunsa saanut: vähänoita, jonka mahti on vain pientä. Omaa kohtaloa ei ole kuitenkaan aika surkutella, kun on aika juhlia sielunsisarta. Valkean noidan tytär Ciel on Lunen kanssa vielä läheisempi kuin yksikään potentiaalinen verisisar voisi olla, ja Cielin mahti on voimakasta. Vaan rituaalin aikana käy ilmi, ettei Cielillä ole laulua lainkaan. Edellinen lauluton noita sai aikaan lähes koko Royaumen tuhon, joten vastedes kaikki tämän kaltaiset on määrä sulkea ikuiseen vankeuteen.
Cielin on paettava, ja Lune tietenkin lähtee mukaan. Musta noita Minuit lähettää heidät Maahan, ja oppaaksi sekä turvaksi sitoo Lunelle familiariksen, kissan nahkaan vangitun demonin, jonka Lune nimeää Loiriksi. Maassa tyttöjä odottaa ajassa ja tilassa matkustava koulu Lyceum ja kummallinen, Rehtoriksi kutsuttu parviälyllinen paimen, joka saa noitien lajissa aikaan allergisen reaktion. Lyceum toimii kouluna ja turvapaikkana monien muiden maailmojen olennoille, joita Maassa saatettaisiin hieman katsoa kieroon, mutta joukkoon on myös eksynyt joitakin ihmisiä. Lune ja Ciel tutustuvat etenkin kolmeen Quinnen veljekseen: vastuullinen, rehtorin sihteerinä työskentelevä Adam, sydäntensärkijä Niemann sekä nuorin Karlo, joka aloittaa koulunkäynnin samaan aikaan noitien kanssa. Tyttöjen seikkaillessa maassa näiden äidit juonivat toisiaan vastaan Royaumen palatseissa. Onko Ciel todella lauluton noita? Valkealla noidalla on syynsä epäillä, ja hän tahtoo tyttärensä takaisin.
We stan gay witches. Tai pan, oikeammin ja jos ihan tarkoiksi mennään. Rakastuin välittömästi myös kirjan maailmaan: lähes tuhoutuneeseen Royaumeen, jossa revontulet korvaavat auringon, maan ajassa matkaavaan kouluun joka on samalla tietoinen olento, ulottuvuuksien tienristeyksenä toimivaan cafe Chaokseen. Ja tutkittavaa jää vielä tuleviin kirjoihin useita. Teos on kuitenkin nimetty Royaumen aikakirjoista ensimmäiseksi, mikä tarkoittaa, että jatkoa on tulossa. Odotan mielenkiinnolla, millaista, sillä Kolmannen sisaren tarina pääsee mielestäni lopussa varsin nättiin pakettiin ja tuntui minusta siltä, että seuraava seikkailu joko kertoo täysin eri henkilöistä tai liittyy ensimmäiseen varsin ohuesti. Mutta tämä jää vielä nähtäväksi.
Pidin kovasti sekä Lunen että Cielin hahmoista, sekä myös Aube ja Minuit oli rakennettu taitavasti moniulotteisiksi henkilöiksi. Varsinainen hahmokaarti on varsin laaja, mutta ydinryhmä on pieni, joten monet jäävät lähinnä taustalle. Myönnän muuten, että Niemann kävi alkuun hermoilleni ja olisin kerrankin kaivannut sitä, että paha poika ei saisi ihan kaikkea haluamaansa lopussa. Joskin hahmosta löytyi myös syvyyttä ja hän tarjoili hyviä tarinankäänteitä.
En muuten ole onnistunut lukemaan ainuttakaan kirjasta kertovaa tekstiä, joka ei käyttäisi termiä "mangamainen" tai "mangahenkinen". Se taisi tarkoittaa muutakin kuin kansikuvaa, sillä löysin tarinasta useita animetropeja tai ainakin sellaisia tarinanosia, joita olen kyseisessä mediumissa tottunut näkemään. On koulupukuja, on multiversumia, on avatareja kummallisemmille olennoille, on slice-of-life -tyyppisempiä pätkiä...
Onkin ollut ikävä fantasiaa.
Ei kommentteja:
Jos on sanomista, sano asiallisesti.