Onko tämä totta? Onko tämä vain maailmanloppua?

elokuuta 29, 2019
Mihin meni kesä? Oikeasti? Parin päivän päästä alkaa taas koulu. En lomaillut oikeastaan yhtään. En tiedä yhtään, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Hyödynsin vielä lisää edellisessä postauksessa mainitsemiani pitkiä työmatkoja. 




Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä Enteitä: Noita Agnes Nutterin Hienot Ja Oikeat Ennustukset (1992, alkuperäinen 1990)
398 s.

Antikristus syntyy. Harmageddon on käsillä. Enkeli Aziraphale sekä demoni Crowley ovat viettäneet Maassa pitkän aikaa ja oikeastaan mieltyneet ihmiskuntaan niin paljon, ettei siitä tekisi mieli luopua, vaikka sekä taivas että helvetti odottavat viimeistä taistelua. Harmageddon on sabotoitava, Antikristus ja maailmanlopun neljä ratsastajaa pysäytettävä. Mukaan sotkeutuvat noita Agnes Nutterin jälkeläinen, joka lukee esiäitinsä ennustuksia tarkasti sekä muutama noidanmetsästäjä. Perseilyn määrä nousee ennätyslukemiin.

Joku hypetti Good Omensia Twitterissä jo pari vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran kuultiin juttua, että kirjan pohjalta puuhaillaan tv-sarjaa. Aiemmin tänä vuonna se pamahti Amazon Primeen. Itseltäni se on vielä näkemättä, mutta ei kauaa: hyvällä tuurilla aloitan katsomisen jo tänään. Päätin jo sarjaa odottaessani, että tahdon lukea kirjan ensin, vaan se osoittautui yllättävän haastavaksi tehtäväksi. Varausten jono kirjastossa oli pitkä, ja arvatkaa, myikö akateeminen tai suomalainen minulle kirjaa? Eipä tietenkään. Lopulta pyysin apua siltä ihmiseltä, jolta apua aina pyydetään, kun on paha tilanne: äiti onnistui löytämään vanhan kotikaupungin alueen kirjastoista yhden kappaleen! 

Häpeäkseni joudun tässä vaiheessa tunnustamaan, etten ole koskaan aiemmin lukenut ainuttakaan Terry Pratchettin kirjaa, ja Gaimaniltakin ainoastaan Coralinen (joskin Hämähäkkijumala on myös tällä hetkellä työn alla). Herrojen kirjoitustyylit vaikuttavat kuitenkin osuneen hyvin saumattomasti yksiin: tunnistin joitakin samanlaisia piirteitä kuin lukiessani Gaimanin muita teoksia, mutta tekstistä on mahdoton sanoa, kuka on kirjoittanut mitäkin. Osaisin sanoa luultavasti tarkemmin, jos olisin oikeasti lukenut Pratchettia. Teksti on täynnä kilometrilauseita huvittavine sivuhuomioineen ja välillä tavaraa riittää alaviitteiksi asti. Jossain toisessa kirjassa saattaisin vihata sitä, jos kirjoittaja ei onnistuisi olemaan yhtä hauska. 

Hyviä Enteitä on nimittäin oikeasti hauska. Välillä pari aika hirveäksikin tarkoitettua kohtaa onnistuu huvittamaan vähän synkemmän huumorin kautta. Ihan kaikki vitsit eivät ole ikääntyneet parhaiten, mutta 99% onnistuu edes hymyilyttämään. Kaikkien kasettien muuttuminen Queeniksi ei vanhene. Harmikseni Crowley ja Aziraphale osoittautuivat juonen kannalta varsin vähämerkityksellisiksi, huomion keskittyessä etenkin kirjan keskivaiheilla Antikristukseen ja tämän ystäviin (Antikristus kun on mitä miellyttävin yksitoistavuotias nuorimies) sekä Agnes Nutterin jälkeläiseen, Anathema Nippelliin. Käsittääkseni sarja käänteli asiaa hieman toisin päin ja nosti enkelin ja demonin oikeasti päähenkilöiksi.

Suomenkielisestä käännöksestä voisi harkita uuden painoksen ottamista? Ottaisin kirjan mielelläni pysyvästi hyllyyni.

Ei kommentteja:

Jos on sanomista, sano asiallisesti.

Sisällön tarjoaa Blogger.